1920-luvun jazz-aikaan syntyi art deco -designtyyli, mutta sen vaatimat esineet olivat yleensä turhan kalliita tavallisten ihmisten koteihin, joissa jatkettiin edellisen vuosikymmenen klassisen tyylin linjoilla. Muutosta kuitenkin toi sähkövalaistuksen yleistyminen ja esimerkiksi kiinteät kaapistot omilla jaloilla seisovien siirreltävien kaappien tilalle. Se on osa aikakaudelle tyypillistä virtaviivaistumista.

Modernismi

Muotoilussa tuli vuosisadan alussa käytetyn ja edelleen muodissa olevan klassismin rinnalle suosioon modernismi, jota on kuitenkin vaikea kuvailla yhdeksi yhtenäiseksi tyyliksi. Rakennusten restauroijan on hyvä tuntea modernismin periaatteet, eli 1920-luvulla saatettiin alkaa suosia yksikertaisempaa ja vähemmän koristeellista tyyliä. Kertaustyylien, kuten empiren, käyttö lopetettiin viimeistään tällä aikakaudella. Näitä pidettiin auttamattomasti vanhanaikaisina. Tuolloin alkoi olla jo viitteitä funktionalistiselle tyylille.

Funkkistyyli

1930-luvulla rakennetuissa taloissa ja ajalta peräisin olevien esineiden kohdalla entisöijän tulee kiinnittää huomiota siihen, esiintyykö niissä funkkistyylin piirteitä. Näitä piirteitä ovat yksinkertaisuus, suoraviivaisuus ja koristelemattomuus. Nimensä mukaisesti esineet näyttivät käyttötarkoituksensa mukaisilta, funktionaalisilta. Jos restauroija saa käsiinsä funkkisesineen, se tulee restauroida ehkäpä valkoiseksi, beessiksi tai harmaaksi käyttäen voimakkaampia värejä yksityiskohdissa.

Vaikka sisustuksesta muuten tekisi funktionaalista, saatetaan silti käyttää joitain koristeellisia yksittäisiä elementtejä, kuten lamppuja. Funktionaalisuus syntyi jonkinlaisena vastareaktiona aiempien aikakausien koristeellisuudelle ja värikkyydelle, mutta tähän suuntaan oltiin menossa jo klassismia suosiessa. Kun kertaustyylejä pidettiin teennäisinä, oli funktionaalisuuden luojilla mielessään täysi epäteennäisyys ja muotojen rehellisyys.

Toisen maailmansodan aikainen tyyli

Toisen maailmansodan takia 1930- ja 1940-luvun vaihteessa ei juuri rakennettu eikä luotu uutta. Siksi designissa hypätään jälleenrakennuksen aikaan sotien loputtua. Tuolloin ei ollut varaa millekään ylimääräiselle ja designissa määräsi käytännöllisyys, mihin suuntaan toki modernismi ja funktionaalisuus olivat jo olleet menossa.

Rintamamiestalot

Sotien jälkeen tulivat rintamamiestalot, joten sellaisia kohteita remontoidessa kannattaa harkita esimerkiksi pintamateriaalien suhteen tuon ajan suosikkeja. Silloin suosittiin maaleissa ja tapeteissa murrettuja sävyjä, ehkäpä kirkkaita värejä ei pidetty soveliaina sotien juuri päätyttyä ja kansan ahertaessa sotakorvausten eteen. Tuohon aikaan rakennettiin paljon, koska sota oli tehnyt tuhojaan.

1950-luvun asunnoissa oli usein kiinteät keittiösisustukset, kun aiempien vuosikymmenien asuntoja entisöidessä voi suosia jaloillaan seisovia kaappeja ja tiskauspisteitäkin. Vähitellen murrettujen värien käytön jälkeen alettiin siirtyä taas kirkkaiden värien käyttöön. Tapettityylit alkoivat olla selkeästi erilaisia kuin ennen ja niissä saattoi olla lapsellisiakin kuvioita. Kun kylpyhuoneissa käytettiin ennen aina kaakeleita, keksittiin 50-luvulla Enso-laatat, jotka olivat isoja seinän korkuisia levyjä, joilla kylpyhuoneet oli kätevä päällystää.